Tänään kävin SP:stä ostamassa rojua: kaulankiinnitysruuvit, potikat (toinen push-pull -tyyppinen vaiheen kääntöön), hihnanupit, ruuvit pleksien kiinnitykseen, mikinvaihtokytkimen ja pienet kytkimet kelapuolitusta varten (27€). Sitten Sampolta ostamaan kiillotustahnaa (5€) sekä Earvanan kompensoitu satula (35€), ja välittömästi kiillotuspuuhiin. Todella raskasta touhua kiillottaa käsin, ammattilaiset käyttää kiillotuskonetta. Joskus tuli hommattua Biltemasta auton vahaamiseen kiillotuskone ja tämä osoittautui oivaksi peliksi ensihiontaan. Koneen käyttö varmasti lyhensi kiillotusaikaa useamman tunnin. Lopuksi kiillotus käsin. Osoittautui, että viimeiset vedot täytyy ottaa aika kevyesti, muuten kiiltävään pintaan jää naarmuja. Myös samansuuntaiset vedot teki kiillotusjäljestä siistimmän. Hienoisia "mikronaarmuja" lakkaan jäi, nämä ehkä kuuluu asiaan - tai sitten ei, kuunnellaan torstaina opettajan tuomio. Omiin sähkökitaroihin vertasin mutta ne ovat väreiltään sen verran vaaleita ettei pienet jäljet erotu niin hyvin. Aika tuo varmasti lisää naarmuja tähänkin soittimeen.
Tulevan torstain ohjelmaa helpottaakseni laitoin myös siirtokalvot lapaan. SP-elektroniikan ohjeilla tämä onnistui aika mallikkaasti, mutta aiemmat harjoittelut oli tarpeeseen. Muutama kerros lakkaa peittää ääriviivat. Lopuksi lavan mustien reunojen viimeistely hiomalla ja lavan pinnan hionta jotta uusi lakka tarttuu torstaina.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti