Kolmannen kerran keppiä!

Kesä meni kolmannen kitaran kuva takaraivossa. Näky kultaisesta LesPaulista oli vahva. Tarkoitus on nokittaa klassista Goldtop-kitaraa päällystämällä kansi aidolla lehtikullalla, kanteen tulee LP-tyylistä poikkeava viiste soittokäden alle helpomman soittokokemuksen aikaansaamiseksi, jonkinlaista reunanauhaa ja hieman modifioitu lavan muoto. Vaativuustaso ilmeisesti kasvaa mm. kaulan kulmaan liimauksen vuoksi mutta eiköhän tästäkin selvitä. Jigit joutuu soitinta varten tekemään itse, mutta näitä on tehty tämän tutkimusmatkan varrella jo useita. Eilinen ilmottautuduin jälleen kurssille, tämä konkretisoi haaveet.

Valmistelut alkoivat itse asiassa jo keväällä kun harjoittelin lehtikultaustekniikkaa (ks. maaliskuun blogi). Kesäkuinen työmatka Tukholmaan vei eksoottisten materiaalien äärelle; Stokiksen sivukatuja kulkiessa löysin itseni fossiileja ja muita eksoottisia mineraaleja myyvästä Geocity-liikkeestä. Juttutuokio omistajan kanssa poiki pussillisen meripihkapalasia, joista on tarkoitus väkertää otelautamerkkejä. Mukaan tarttui myös muutama argentiinalainen minimeteoriitti, mutta näille en ole vielä keksinyt sovelluskohdetta, niistä syntynee muutamat kaulakorut jos ei muuta.

Juha-serkku lainasi jo talvella intarsiaa ja muita upotustekniikoita käsittelevää kirjallisuutta. Iltojen lukuhetket jalostuivat ajatukseen otelautaan upotettavasta köynnöksestä. Idea ei ole mikään uusi, "vine of life" -upotuksen käyttö otelaudoissa yleistyi 1987 jälkeen Ibanezin JEM-kitaroiden myötä. Pitkä googlaus tuotti tulosta ja JEM-köynnös löytyikin jonkun jäljentämänä. Muutaman lehden ennätin jo sahatakin meripihkasta kun alkoi tuntua, että jotain persoonallisempaa tähän täytyy keksiä. Inspiraation lopulta antoi Kirsi Neuvosen grafiikoissa käytetty köynnös, jota mukaillen syntyi oma näkemys upotuksesta. Kankurinaitasta löytyi hopeista neliölankaa köynnöksen varreksi, kukat ja lehdet syntyvät helmiäislevystä ja meripihkasta. Ohuina siivuina meripihka on sen verran läpinäkyvää, että nurja puoli täytyy värjätä jollain vaaleammalla sävyllä, ettei upotus huku tummaan puuhun.

Upotusta useasta materiaalista on malttamattomana jo harjoiteltu. Upotukseen harjoittelin kaiverruskorostusten tekemistä Dremelillä ja hammaslääkärin poranterällä. Kaiverrusuraan tuli pari tippaa mustetta, jonka ylimäärä hiottiin upotuksen pinnasta pois. Päälle suojaksi superliimakerros.

Tämänhetkinen näkemys
soittimesta Nro 3

Osa otelautaköynnöshahmotelmaa


Otelaudan koristemateriaalit:
hopeista neliölankaa, meripihkaa ja
helmiäislevyä

Ensimmäinen hahmotelma otelaudan
köynnöksen kukasta. Kaiverruskorostuksista
monimutkaisin on liian levoton. Meripihkan
alla kerros kultaspraymaalia, lopullisessa
versiossa toivottavasti lehtikultaa, joka
näyttänee kirkkaammalta.