Skraba skraba

Kultauksen jälkeisenä aamuna olin hieman epäileväinen pinnanepätasaisuudesta mutta käytyäni läpi huushollissa olevat, samalla tekniikalla toteutetut taulunkehykset ja kuultuani muutamia asiantuntijalausuntoja tulin vahvasti siihen lopputulokseen, että sen pitää olla juuri tämän näköinen eikä mikään tasainen, ilmeetön pinnoite jossa käden jälki ei näy. On selvää että lakkakerros tulee muuttamaan kannen ilmettä, miten ja kuinka paljon selviää torstaina.

Kultauksen kuivattua vajaan vuorokauden raaputin reunanauhan esiin. Kiinnitysaine oli vieläkin hieman tahmeaa tehden reunan putsauksen maalia ja lakkaa haastavammaksi. Reunanauha korostaa ja rajaa kultauksen ilmettä entisestään. Nam. Nam!

Heijastava mutta mattainen pinta on todella vaikuttava ilmestys, minkä voi aikaansaada vain tämä jalometalli. Testipalasten perusteella tästä tunnelmasta varmasti menetetään osa lakkauksen jälkeen mutta ajatus mattalakastakaan ei tunnu oikealta. Ilman lakkausta kulta murenee taivaan tuuliin. Valitettavasti tämä 1/6000 millimetrin kerros metallia, jolla ihmiskunta on vuosituhannet peittänyt itseään ja esineitään, osoittanut kiintymystään toisiinsa ja vuodattanut raa'asti verta täytyy peitellä keinotekoisen materiaalin, polyuretaanin, verhoon. Jos haluat kokea tämän pinnan tuottaman nautinnon tule kiireesti kylään ennen torstaita!


PS. Tämän blogikirjoituksen mahtipontisuuteen myötävaikutti Serj Tankianin Elect The Dead Symphony-albumin kuuntelu. Otan siis vain osittain vastuun pompöösistä kirjoituksestani.

Skrabauksen jälkeen

Tunnit yhteensä: 114h (49h kurssilla, 65h kotona)