Se on siinä!

Torstaina kurssilla viilasin ja kiillotin nauhat, siihen se kurssikerta melkein menikin. Trussiraudan kolo sai peitteekseen kannen, muutamat virittimien ruuvit ja kotiin miettimään sähköjä. Ensi viikon kurssilla täytyy vielä käydä viilaamassa satulan urat täsmälleen oikeaan korkeuteen mutta tämä ei estänyt kielten paikalleenlaittoa ja intonaation säätöä. Ja se soi, ja soi, ja soi...

SP:stä hain potikoita, konkkia yms. Sähköt sain sähkökitaraan - viikonloppuna. Vaati useampien piirustusten tutkailua ja harmaita hiuksia tuottavia debuggailun hetkiä mutta sitten se lähti toimimaan: yhdessä potikassa vaiheenkääntö kun molemmat mikit aktiivisena, N-tune viritysmittarin päällekytkentä yhdessä potikassa, kaksi volumea, kaksi tonea. Luulin jo volume-potikoiden toimivan väärin mikkikytkimen keskiasennossa kunnes ilmeni, että potikoiden sarjakytkentä (äänet menee nollaan kummastakin potikasta) on alkuperäisen Les Paul-kytkentäkaavion ominaisuus, tämä ei ole tullut tutuksi kun tuplavolumella varustettuja LesPauleja en ole juuri soitellut (katsotaan tottuuko tähän ominaisuuteen vai täytyykö vielä modata). Aiemmin olin harkinnut myös mikkien puolitusta mutta saatuani ensimmäiset soinnut raapaistua ajatus tuntuu epäpyhältä - soitin BKP-mikkeineen on NIIN rock ettei single coil -soundi vaan sovi pirtaan. Vaiheenkääntö on kyllä loistava ominaisuus - tuottaa mainion Green/Moore/Bonamassa soundin. Yhdistettynä Egnaterin Tweaker-vahvistimeeni on soundimaailma uskomattoman herkullinen ja monipuolinen, pehmeän täyteläinen ilman tanniineja, pitkä jälkimaku. Vaikka objektiivisuus on tietty vaikea säilyttää tuntuu etten ole tainnut näin hyvän tuntuisella ja saundisella kitaralla aiemmin soittanut (ei edes YUP-Jussin PRS pärjää).

Kannessa oli pieni, loppuvaiheessa poranterän kärjen tekemä jälki minkä halusin paikata piiloon piiloon superliimalla vielä tänään, sitten hionta ja käsinkiillotus tahnalla. Koteloiden kannet tuli viimeisteltyä ja pistin soittimen pakettiin - vaimo sai rituaalin omaisesti kääntää viimeisen ruuvin arkkuun, tähän perheen aikavarkaaseen.

Koska kitara on valmis lienee paikallaan jonkinlaiset loppusanat. Rima soitinrakennuksessa on noussut soitin soittimelta, pelkoa riman ylityksestä ei ollut nytkään mutta kieltämättä välillä LesPaulin kanssa tuli koettua ajottaisia saturaation hetkiä, mm. otelautaupotuksia tehdessä (ammattisoitinrakentajien arvostus pilvissä!). Nämä hetkellisistä tunteista huolimatta tämä(kin) projekti on ollut mitä mainion virike ja arkityön vastapaino. Kannen muotoilu oli kenties terapeuttisin ja seesteisin työvaihe, oikealla kullalla päällystämisen tuottama jännitys kirjaimellisesti kiihdytti pulssia. Toisin kuin edellisinä vuosina tähän aikaan, kristallisoitunut näkemys seuraavasta instrumentista on vielä hakusessa. Jotta lasten "Iskä miksi sulla on niin monta kitaraa muttet sä soita niillä" -tyyppiset kommentit jäisivät kertaluonteisiksi, keskittynen ensi kaudella soittamiseen rakentamisen sijaan. Siinä samalla ei voine välttyä seuraavan projektin visioinnista.


Haukipudas vaikenee tällä erää, ääninäytteitä voi kuitenkin vielä odottaa blogiin. Kiitos blogin lukijoille kannustuksesta ja näkemysten jakamisesta!

 The real gold top LP - my precioussssss....

Tunnit yhteensä: 140h (58h kurssilla, 82h kotona)
Kustannukset yhteensä: 958€