Petsaamista edelsi kaulan kiinnittävien holkkireikien poraaminen, jotta käsittelyä helpottava palikka saadaan kiinni kaulan paikalle. Vaikka värejä olin testaillut useampana iltana ja tekniikka oli suunnilleen hanskassa nosti suuremman pinta-alan petsaaminen pulssin aika korkealle. Mustalla petsaamisen jälkeen hiominen oli odotettua haastavampaa koska tasaisen hiomajäljen saaminen ei ollut aivan yksinkertaista, onnistui kuitenkin. Jäipä siinä hässäkässä myös ottamatta kuva hiotusta musta pinnasta mikä olisi ollut dokumentoinnin arvoista; täytyy tyytyä kuvaan lopullisesta tuloksesta. Sinistä sävyä titrailin pitkään pipeteillä tinnerihöyryissä sopivaksi, ja sen levittäminen paperilla kävi nopeasti. Lopullisesta väristä saattoi tulla ehkä hieman tavoiteltua tummempi mutta silti erittäin mieleinen ja jälkeenkin olen aika tyytyväinen. Lakkapinta muuttaa ja kirkastaa vielä sävyjä paljastaen vasta miltä kansi lopulta näyttää.
Kansi petsattuna ilman lakkaa
Ennen lakkausta täytyy raapia terällä reunanauha puhtaaksi, jota ei pystynyt täysin maalarinteipillä suojaamaan petsiltä. Saarnia ei ole tarkoitus käsitellä erikseen mustalla eikä liiemmin sinisellä petsillä, koska pehmeänä puuna se saattaa imaista petsiä paljon eikä ole kuvioltaan erityisen korostamisen arvoinen. Sen sijaan lakka, jolla saarni käsitellään sävytetään. Saa nähdä kuinka lähelle kannen sävyä saa sävyn säädettyä; kannen väriä on ainakin sen verran tallella, että yrityksen ja erehdyksen kautta lakan sävyttäminen toivottavasti onnistuu. Petseistä syntyi kustannusta 20€, lakasta ja tinneristä toiset pari kymppiä.
Kustannukset yhteensä 601€.
3 kommenttia:
Tuo loimuvaahtera näyttää kyllä upealta ja tulee hyvin esiin tuossa värissä. Onko sulla muuten jäljellä jotain pientä loimun palasta johon tuota pelkkää mustaa voisi kokeilla? Ei mielikuvitus ihan riitä ja jäi jotenkin kiehtomaan...
Hieno blogi ja komia kitara on tulossa!
Löysin paikalle yhteisen seppäveljemme Veskun vihjeestä.
Jehna kun näyttää hyvältä.
Lähetä kommentti