Tallan tapit upotettuna
Viimeisellä kurssikerralla teipillä suojatun otelaudan nauhat viilattiin tasaan, sen jälkeen nauhojen pyöristys erikoisviilalla ja hionta 1200-hiomapaperilla palikan kanssa. Lopuksi nauhojen kiillotus metallinkiillotusaineella (Dinitrol 356). Nauhahiomakoneella otin tallablokista 5mm pois (vesijäähdytystä kun näpit meinas palaa), tremolojousien reiät madaltu sen verran että jouduin poraamaan niitä syvemmäksi, poraus vaati neljän poranterän tappiot kun tallapala oli niin kovaa tavaraa.
Seuraavaksi tallan kiinnitys jousineen, kaulan pulttaaminen paikoilleen ja kielien kiinnitykseen. Kun kielet oli vireessä säädettiin iteratiivisesti tremolojousien kireyttä siten, että talla on suorassa kanteen nähden ja soitin vireessä. Tallapalojen korkeudet siten, että niiden radius on sama kuin 12. nauhan kohdalla (12"), tähän käytin Stewmacilta ostamaani säätösettiä. Lopuksi hienovire säädettiin kohdilleen soittamalla vuorotellen 12. nauhasta ääniä normaalisti ja huiluäänenä, ja tallapalan etäisyyttä säädettiin kunnes äänet oli samat. Kotona vielä varmistin hienovireen mittarilla.
Illalla kotona vielä porasin reiän tremolopesästä elektroniikkaboksiin, ja reiän kautta maadotusjohto eletroniikalta tremolojousienkiinnityslevyyn - tämä oli unohtunut aiemmin reikiä porattaessa. Vieläkään hurinaongelmat eivät ratkenneet, joten kolvauksia debuggailemaan yleismittarin kanssa. Ilmeni, että oli kolvannut jakin johdot väärinpäin ja hurinat loppui tämän korjauksella. Tonepotikassa oleva vaiheenkääntö toimi myös väärin päin (mikit erivaiheiset kun kytkin alhaalla) ja korjasin tämän vaihtamalla takamikin vaiheen toisin päin mikkipiuhat kääntämällä. Sitten ensimmäiset viralliset soinnut vahvistimen kautta. Joku kysyi aiemmin, että mikä on ensimmäinen sointu minkä soitat, taisi olla D...
Kyllä täytyy olla tyytyväinen soittimeen. Kielisettivalinta (10-52) vaatii hieman totuttelua, valitsin tämän jotta voi virittää alimmat kielet tarvittaessa vähän matalammalle (dropped D), mutta hyvin soi. Kustannuksia syntyi n. 730€ jos ei lasketa muutamia työkaluja, hiomapapereita ja normaalia lyhyempiä yöunia. Ammattilaiselta tuli hyvä palaute ja ennenkaikkea on itsensä voittanut olo. Haave siitä, että voisi itse joskus soittaa itse tehdyllä instrumentilla on toteutunut. Jos hyvin käy niin blogi saa jatkoa ensi syksynä.
Kiitokset blogin lukijoille mielenkiinnosta, keskusteluista ja kommenteista. Blogi varmaan vaikenee, mutta täytyy laittaa jossain vaiheessa ääninäytteitä ja ehkä vielä jokunen kuva. Tulkaahan kokeilemaan kitaraa, ehkä innostutte itsekin soitinrakennuksesta!

Valmis soitin!
2 kommenttia:
Onneksi olkoon! Tuommoisen jälkeen saa taputtaa itseään olalle!
Katsellaan sopiva aika joskus parin viikon päästä, niin kuunnellaan uuden kitaran saundeja ja säädellään stratokin kohdalleen.
Vau! Perässä tullaan...oma kitara valmistunee viikonlopun aikana :).
Lähetä kommentti