Parisen viikkoa sitten oli vuorossa patterikotelon aukon ja etupuolen ohjauspanelin reikien jyrsintä. Kurssilla OLI tähän hyvä jigi. Kävi nimittäin niin, että itseluottamuksen kasvaessa virheiden määrä lisääntyi kuin kummeliaforismissa konsanaan. Jyrsintyöskentelyyn oli vähän epätasainen alusta ja mopo kirjaimellisesti karkasi käsistä sillä seurauksella, että jyrsinterä haukkasi ensin ihanasti ohjauspanelin reunasta palasen ja sitten korjausliikkeen seurauksena toiseltakin reunalta. Ärräpäät ei edes lennelleet kun tajusi, että rytinässä ois voinut mennä sormet. Toisaalta, nahkaa syntyy aina uutta mutta kaadettu puu ei kasva. Onneksi lovet olivat sen verran pienet ja tulivat niin reunaan, että sopivien paikkapalojen liimauksen jälkeen jäävät nätisti pellin alle piiloon eikä virhettä käytännössä huomaa. Eli selvisin säikähdyksellä. Jigiä ei tosin kannata ainakaan tähän tarkoitukseen enää käyttää.
Toinen virhe oli syntyä kun trussiraudalle jyrsitty ura oli millin liian syvä ja rauta olisi jäänyt rämisemään kaulan sisään jollei opettaja olisi tarttunut epäkohtaan ennen otelaudan liimausta. Virheen paikkasin liimaamalla koivuviilun palasen uran pohjaan ja jyrsimällä uran uudelleen oikeaan syvyyteen - kahteen kertaan.
Vähän huonompi viikko mutta ehkä vastoinkäymisistä jotain oppikin.
Paikkapalaset ohjauspanelin reiän reunassa
Paikkapalaset ohjauspanelin reiän reunassa
Huomaatko muka paikan?
Korjattu trussiraudan ura
Patterikotelon reikä - tämä sentään onnistui
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti